Työn aiheena oli 1900- luvun taidesuuntaus, kubismi, eli tyyli, jossa kohteet esitetään pelkistetyssä muodossa.
Käyttäen rautalankakasvoja apuna, omat kasvot piirrettiin paperille. Kun kasvot olivat valmiit, siihen alettiin piirtää erilaisia muotoja. Kasvot maalattiin käyttäen jotakin pääväriä ja sen vastaväriä, itse käytin violettia ja keltaista. Väreistä käytettiin eri valööriasteita antamaan hieman kolmiulotteisuutta. Tausta maalattiin myös samoilla väreillä.
Kubismi työ oli erittäin mieluisa, koska tykkään käyttää värejä ja välillä ei niin realistisien töiden tekeminen on hauskaa. Aikaisemmin en ole tällaisia töitä tehnyt, mikä varmaan vaikutti työn aloittamiseen.
Hei Eveliina.
VastaaPoistaTässä vielä palautetta. Pahoittelut, että vähän kesti mutta kirjoitan korvauksesksi vähän enemmän ;)
Croquis: hyvältä näyttää lyhyilläkin viivoilla. Tällä tunnilla en ollutkaan mukana ja olit kerennyt viedä työt jo kotiin, kun katsoimme töitä yhdessä Leenan ja Lassen kanssa. Olisi ollut kiva nähdä muutkin croqit mutta ei voi mitään. Huppari näyttää luontevasti kankaalta. Tämä ei ole ilmeisesti lyhimpiä piirroksia, kun olet kerennyt jo yksityiskohtiin. Croqiksi oikein oivallinen. Croqeja piirtäessä oppii paljon huomaamattaan ja niitä ei liene voi piirtää liikaa.
Rautalanka työhön saat olla varsin tyytyväinen. Pidän erityisesti hiusten toteutuksesta erivahvuisilla rautalangoilla ja tuosta leuan varjostuksesta vaikka sanoitkin, että se tuli väärälle puolelle. Kukaan muu ei sitä varmasti huomaa kuin sinä itse. Ensi kerralla käytä pelkkiä pihtejä, niin ei sormet kipeydy ;)
Lasi: ei kyllä huomaa, että työ on kesken. Olisit voinut laittaa luonnoksestakin kuvan blogiin mutta se taisikin olla sinulla aika samannäköinen kuin lopullinen. Nopeita luonnoksia kannattaa opetella hyödyntämään. Ne ovat hyvä keino tarkastella asioita ja niissä jälki saattaa olla luonnollisempi, kuin pitkälle viedyissä piirustuksissa. Sinun lopullinen lasi on luonnollinen ja ääriviiva katoaa hienosti kohdissa, joissa lasi on läpinäkyvin. Olet onnistunut hienosti saamaan materiaalintunnun esiin. Sävyjä olisi varmasti lisää nähtävissä mallineessa, jos olisi sitä enemmän aikaa tutkia.
Kollaasi: Myös Georges Méliès mainitaan kollaasin yhteydessä mutta merkittäviä olivat myös Picasso ja Brague. On myös synteettistä kubismia, joka ei ole kollaasia mutta synteettisestä kubismista on nähty kollaasin lähtevän kehittymään. Kollaasia on tehty jo 1000-luvulla mutta kollaasi nimen on katsottu syntyneen Picasson ja Braquen näyttelyssä 1900-luvun alussa. Kollaasiasi olisin mielellään tarkastellut myös paperisena. Otit ison asian käsiteltäväksi ja sitä on tärkeää pohtia eettisestä näkökulmasta. Lasse sanoi muistaakseni, ettei tarvitse olla se mikä maailmassa ärsyttää vaan voi pohtia omaa arkea, mutta saihan se toki olla laajemmassakin mittakaavassa. Sommittelu on harmoninen. Revityt reunat vai leikatut on makukysymys. Mustaa ja valkeaa olet hyvin käyttänyt kontrastina. Kollaasihan on taas sarjassamme niitä, mihin voisi käyttää aikaa vaikka kuinka ja paljon ja Lassen alustus avasi hyvin sitä kuinka papereilla voi alkaa vaikka maalamaan, taivas rajana. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi tähän voinut luoda enemmän jännitettä.
Kubismissa on nähtävissä jo pyrkimys kaksiulotteiseen esittämiseen. Valooriasteita käytimme harjoitellaksemme värien sekoittamista. Työstäsi tuli todella hieno. Vastavärit vahvistavat hyvin toisiaan. Jos haluaisi työtä vielä johonkin suuntaan viedä, niin pallojen päällekkäisiin osuuksiin voisi tuoda vielä kolmannen sävyn, jolloin ne työntyisivät toistensa päälle taikka alle värien voimasta riippuen. Voi myös miettiä onko kasvojen takana menevä keskiviiva tarpeellinen mutta se voi olla pelkkä makukysymys. Nyt se nostaa ehkä kasvoja hieman ilmaan.
Savityö olisi ilman muuta ansainnut paikkansa blogissa. Sitä Eevan ja Lassen kanssa ihastelimme. Teknisesti hienosti toteutettu työ ja hieno yhteys.
Blogi: Olet tuonut mukavasti teoriaa mukaan teksteihin. Blogin tyyli on asiallinen.
Jos jokin jäi askarruttamaan niin sähköpostilla voi kysyä. Mukavaa kesää ja antoisia opintoja jatkossa.
Terveisin
Jatta Lintunen